Porin Suomi Areenalla oli 24.6.2025 paneelikeskustelu aiheesta Miten varmistamme oikeudenmukaisen energiamurroksen? Osallistuin tuohon paneeliin Suomen Akatemian Strategisen Tutkimuksen Neuvoston JustH2Transit -hankkeen tutkijana. Paneeliin valmistautuminen ja paneelissa keskusteleminen kirvoittivat ajatuksia energiamurroksesta ja oikeudenmukaisuudesta, joita tässä kirjoituksessa mietiskelen.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan osoitti meille, että irtaantuminen erityisesti venäläisistä fossiilisista energialähteistä, öljystä ja maakaasusta, on väistämätöntä. Jo tätä ennen tietysti ilmastonmuutoksen uhka on ajanut meitä kohti hiilineutraalia ja fossiilitonta energiajärjestelmää, mutta viimeistään tuo sota kiihdytti siirtymää kohti uusiutuvan ja puhtaan energian ratkaisuja. Tätä kutsumme energiamurrokseksi. Aikaisempia energiamurroksia ihmisen historiassa ovat olleet siirtyminen lihas- ja vesivoimasta hiilivoimaan sekä sähköistymisen alku 1800-luvun lopulla.

Oikeudenmukaisuus saattaa olla uhattuna kaikenlaisissa muutoksissa, mutta ei ole yksinkertaista määritellä sitä mitä oikeudenmukaisuudella oikeastaan tarkoitetaan. Oikeudenmukaisuuden elementtejä ovat ainakin osallisuus, läpinäkyvyys ja selitettävyys, tulevaisuuden kehityksen huomioiminen, ihmisten tarpeisiin vastaaminen, turvallisuus ja luotettavuus, vastuullisuus ja kestävä kehitys sekä kokonaisuuden huomioiminen.

Osallisuus, läpinäkyvyys ja selitettävyys ovat minusta demokratiaan liittyviä keskeisiä elementtejä, jotka oikeudenmukaisessa energiamurroksessa tarkoittavat sitä, että kansalaiset otetaan mukaan energiajärjestelmän päätöksentekoprosesseihin. Osallistuminen näihin prosesseihin edellyttää sitä, että kansalaiset ovat tietoisia ja ymmärtävät mitä uusiutuvan ja puhtaan energian järjestelmät käytännössä tarkoittavat, ja miten ne voivat vaikuttaa yksittäisen ihmisen arkeen. Tämä tarkoittaa, että kansalaisia on sivistettävä ainakin energiajärjestelmän perusasioihin.

Tulevaisuuden kehityksen huomioiminen, ihmisten tarpeisiin vastaaminen, turvallisuus ja luotettavuus liittyvät minusta yhteen. Energiajärjestelmien on oltava resilienttejä eli niiden on kyettävä vastaamaan ja kestämään muutoksia. Esimerkiksi sota voi olla tällainen odottamatonkin muutostila, jossa energiajärjestelmän on kyettävä toimimaan myös poikkeusoloissa. Omavaraisuus nousee arvoonsa tällaisissa tilanteissa. Suomi Areenan paneelissa Tampereen yliopiston professori Pami Aalto toikin esiin, että biomassa on Suomessa omavaraisuutta, jota ei pidä unohtaa energiajärjestelmien yhteydessä. Professori Aalto liitti biomassan erityisesti vetytalouteen, jossa biomassasta palamisprosesseissa muodostuvan hiilidioksidin hyödyntäminen vetyjohdannaisten, kuten e-metaanin ja e-metanolin valmistamisessa olisi kansallisesti merkittävää vedyn jalostustoimintaa.

Biotalouden osuus energiajärjestelmässä omavaraisuusnäkökulmasta liittyy myös suoraan energiantuotantoon biomassan polttamisen ratkaisujen kautta. Biomassan, kuten metsäteollisuuden sivutuotteiden ja energiapuun, polttaminen lämpöä ja sähköä tuottaen on ollut viime aikoina voimakkaassa laskussa, koska kuntien kaukolämmön tuotannossa on siirrytty enenevässä määrin sähkökattiloihin. Suomessa korkeaa polttotekniikan osaamista vaativat yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotannon polttolaitokset ovat vähentyneet merkittävästi. Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotanto on laskenut viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 13 000 GWh:sta reiluun 5 000 GWh:iin (Energiateollisuus 2024). Polttamisesta on siirrytty uusiutuvaan ja puhtaaseen sähköön eli käytännössä tuuli- ja ydinvoimaan. 

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen energiajärjestelmä on entistä enemmän riippuvainen nimenomaan sähköntuotannosta. Yhteiskuntaa sähköistetään laajalla rintamalla muutenkin voimakkaasti. Lämmitys, liikenne, teollisuus, datan liikkuminen (datakeskukset) ja vedestä tuotetun vedyn tuottaminen vaativat tulevaisuudessa kaikki vihreää tai ainakin puhdasta sähköä, jotta fossiilivapaus saavutetaan. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on aiheellista kysyä miten saamme vihreän tai puhtaan sähkön riittämään näihin kaikkiin käyttökohteisiin tulevaisuudessa? 

Vihreän sähkön tuotannon osalta oikeudenmukaisuuskysymyksiä syntyy erityisesti aurinko- ja tuulisähkön tuotantoon liittyvän maankäytön kautta. Aurinkopaneelien sijoittaminen pelloille ja metsiin rajoittaa alkutuotannon harjoittamista. Tuulivoiman sijoittaminen kauas asutuksista aiheuttaa aina rakennusaikaisen ja huoltoon tarkoitettujen tiestöjen rakentamista, jolta voitaisiin välttyä, jos tuulivoimalat sijoitettaisiin asutusten lähelle, jossa tieinfra on jo olemassa. Oikeudenmukaisuudessa tulee ottaa myös luonto eläimineen huomioon! Teiden rakentaminen asumattomaan korpeen rajoittaa biodiversiteettiä!

Energiainfrastruktuuri jakaa myös alueita eriarvoistaen. Jo olemassa oleva maakaasuputki halkoo Suomea vain pienellä osalla idästä länteen ja etelään, joten hiilidioksidin hyödyntämisen kautta tuotettavan e-metaanin kuljettaminen maakaasuputkea pitkin on tätä putkea pitkin rajallista. Myös hiilidioksidin tuotantolaitokset sijaitsevat aina alueellisesti jossain ja putkistoa hiilidioksidin siirtämiseen ei ole. Valtion omistaman Gasgridin johdolla suunniteltava vetyverkko halkoisi nykyisten suunnitelmien mukaan Suomea ainoastaan läntisellä laidalla. Energiainfra siis ohjaa energiamurrosta luoden toisille alueille mahdollisuuksia ja jättäen toiset alueet vaille näitä mahdollisuuksia.

Vastuullinen ja kestävän kehityksen mukainen energiamurros ottaa huomioon kokonaisuuden. Esimerkiksi uusituvan energian tuotannon maankäytössä on huomioitava maa- ja metsätalouden tarpeet, mutta myös maisematekijät, jotka voivat olla yksittäiselle ihmiselle tärkeitä. Turvallisuus, luotettavuus ja toimintaympäristön muutoksista johtuvat haasteet ovat ensiarvoisen tärkeitä hallittavia asioita energiajärjestelmässä. Nämä tekijät voivat olla isoja asioita oikeudenmukaisen energiamurroksen kokonaisuudessa. Oikeudenmukaisessa energiamurroksessa on siis vanhan suomalaisen sanonnan mukaan nähtävä metsä puilta!