Reilu vetysiirtymä Itä-Suomessa
22 Lokakuuta 2025
Minna Näsman
Eastern Finland Energy Forum Joensuussa fokusoitiin energiasiirtymän etenemiseen erityisesti Suomen ja Euroopan itärajalla.
Ensimmäisen päivän teemoja tapahtumassa olivat turvallisuus ja resilienssi sekä infrastruktuurin rakentaminen. Toisena päivänä keskityttiin energia- ja kestävyysinnovaatioihin, siirtymän oikeudenmukaisuuteen ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen sekä yhteistyöhön alueellisissa vetylaaksoissa ja niiden kesken.
Kuka tulevaisuuden tekee ja miten?
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama JustH2Transit-hanke tarjosi foorumin osallistujille mahdollisuuden miettiä, mitä oikeudenmukaisuuskysymyksiä liittyy kahteen erilaiseen skenaarioon vetysiirtymän toteutumisesta.
Skenaarioista ensimmäisessä kuvitellaan tilanne, jossa hyötyjen ja haittojen jakamisesta vallitsee yhteiskunnassa erimielisyys, eikä siirtymä juurikaan etene pilottivaihetta edemmäs. Pilotitkin jäävät lähinnä Länsi-Suomeen. Itä-Suomessa nähtiin siinä tilanteessa häviävän niiden ihmisten, joille ei synny työpaikkoja ja palveluita. Alueiden välinen eriarvoisuus kasvaa eikä ilmastohyötyjäkään saada. Luonnon monimuotoisuus sen sijaan voi voittaa, koska uutta rakentamista ei tapahdu.
Toisessa skenaariossa valtio ottaa aktiivisen otteen siirtymän ohjauksesta niin teollisuus-, ympäristö- kuin aluepolitiikan osalta. Tällöin valtiolta odotetaan myös siirtymän rahoittamista. Tässä skenaariossa nähtiin sekä kansantalouden että yritysten voittavan.
Alueille jälkimmäinen skenaario voisi tarkoittaa niiden erikoistumista omien vahvuuksiensa pohjalta. Päästövähennyksiä pystyttäisiin tekemään korvaamalla puhtaalla energialla ja raaka-aineilla fossiilisia materiaaleja. Tämä edellyttäisi voimakasta sähkön tuotannon kasvattamista, mikä tarkoittaisi rakentamista, mikä voisi heikentää luonnon monimuotoisuutta.
Keskustelijoiden oli vaikea nähdä, minkä puolueen agendalle tämän vaihtoehdon ajaminen voisi asettua. Toisaalta historiasta löydettiin esimerkkejäkin tämänkaltaisesta valtion ohjauksesta.
VTT:n Nina Wessberg ja Essi Laitinen sekä LUKE:n Pasi Rikkonen ja Aino Anttila tarjosivat skenaariotyöskentelyn lisäksi osallistujille näkymän projektissa tehtävään muuhun tutkimukseen oikeudenmukaisen ja kestävän siirtymän toteuttamiseksi. Valmistumassa on esimerkiksi analyysi siirtymän toteutumisesta neljällä toisistaan eroavalla alueella Suomessa, mistä kuultiin alustavia tuloksia Itä-Suomen osalta.
Ratkaisut syntyvät moninäkökulmaisissa keskusteluissa
Skenaariotyöpajan jälkeen Akordin Minna Näsman ja LUKE:n Aino Anttila fasilitoivat Vetyvaikutusfoorumin, moninäkökulmaisen ryhmäkeskustelun, jossa pohdittiin, mitä käytännön vaikutuksia Itä-Suomeen suunnitelluilla vetyhankkeilla on. Osallistujat edustivat vetyhankekehitystä, kaupungin kaavoitusta, luonnonsuojelua ja kansalaisyhteiskuntaa, kaupungin tukea elinkeinoelämälle sekä alueellista ilmasto- ja ympäristönäkökulmaa.
Keskustelun yhtenä lopputulemana syntyi mielikuva Valtimolla asuvan mummon Fiatista, joka saattaa jäädä pihaan ja lääkkeet apteekkiin, jos lähdetään tekemään siirtymän kipeästi tarvitsemaa korjausliikettä fossiilisten polttoaineiden hinnan korottamiseksi.
Ymmärrettävästi poliitikoita ei innosta ajaa tulevaisuudenkuvaa, jossa syrjäseudun asukkaiden liikkumismahdollisuudet eli mahdollisuudet elää osana muuta yhteiskuntaa heikkenevät. Sillä saa vähän ääniä seuraavissa vaaleissa.
Keskustelussa syntynyt oivallus oli, että tarvitaan myös poliittisesti kiitollisia ratkaisuehdotuksia siihen, miten juuri nämä autot korvataan puhtailla liikkumismahdollisuuksilla. Yksi tällainen ehdotus oli palvelurakenteen muuttaminen mobiiliksi niin, että syyt liikuttaa Fiatia vähenevät. Toinen ehdotus oli juuri näiden henkilöiden tukeminen auton vaihdossa. Laajemmalle kohderyhmälle tuki ei ole samalla tavalla elinehto.