Yritysten näkökulmasta murros on reilu, jos sen toteuttamiseen liittyvät säännöt ovat selkeät ja prosessit jouhevia. Turun yliopiston professori Kati Miettunen nosti esiin tähän liittyviä ongelmia. ”Jos esimerkiksi halutaan yhdistää aurinkoenergian tuotantoa maatalouden toimintaan, ei ole vielä säädöksiä, millä periaatteilla saa käyttää peltopinta-alaa aurinkoenergia tuotantoon ilman että se vähentää maataloustukia. Näissä asioissa toivoisi kohtuu ripeää etenemistä ja osallisten kuuntelua”, hän totesi.

Teollisuudelle on VTT:n johtava tutkija Nina Wessbergin mukaan oikeudenmukaisuuskysymys, riittääkö vihreää sähköä kaikille. Hän lisäsi, että tätä rajoittaa ja mahdollistaa erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian tuotantokapasiteetti, mutta myös energiaan liittyvä muu infrastruktuuri, josta osa on jo olemassa ja osaa suunnitellaan rakennettavaksi. 

Suomen näkökulmasta isoin oikeudenmukaisuuskysymys on se, jääkö arvo täällä tuotetusta energiasta meille vai valuuko se muihin maihin. Panelistit toivoivat, että sähkön ja vedyn ulkomaille viennin sijaan energian avulla pikemminkin lisättäisiin vielä Suomeen jäävää arvoa, käyttämällä bulkkituotteet itse esimerkiksi kemianteollisuuden raaka-aineena.
 

Tampereen yliopiston professori Pami Aalto kuvasi alueiden parhaillaan kysyvän, mahdollistuuko hyvinvointi ja kasvu tasaisesti eri puolilla Suomea. Alueellisen oikeudenmukaisuuden lisäksi hän fokusoi mikroverkkojen kokoisiin paikallisyhteisöihin. ”Murroksessa paikallisyhteisöille avautuu mahdollisuus ottaa omia resursseja käyttöön, hyödyntää niitä tehokkaasti ja tukea järjestelmää kulutusjoustolla, etenkin mahdollisissa poikkeusoloissa”, hän sanoi. 
 

Professori Eva Pongracz Oulun yliopistosta kuvaili kansalaisten parhaillaan miettivän, miten energiamurroksen haitat ja hyödyt heihin kohdistuvat. Onko yksittäisillä kansalaisilla tarpeeksi tietoa ja osaamista tehdä omia päätöksiä ja onko heillä vaikutusmahdollisuuksia murroksen etenemiseen? 
 

Yrityksiä ja teollisuutta Pongracz vastuutti kahdesta asiasta. Ensinnäkin tulisi tuottaa palveluita myös niille, jotka eivät omista omakotitaloa tai ovat vähävaraisia. ”Tämänhetkisiä tavoite-energiakuluttajia, joille palveluita nyt kohdennetaan, on vain murto-osa kansalaisista”, hän valotti.
 

Toisekseen tulisi kertoa läpinäkyvästi myös murrokseen liittyvistä epävarmuuksista ja siitä, miten riskit hallitaan. Muutoin yksittäinen kansalainen voi joutua miettimään, lepäävätkö energiamurroksen riskit hänen harteillaan. 
 

Tämä huoli kuului myös yleisöltä keskustelun aikana kerätyissä kysymyksissä: minäkö tästä lopulta maksan?
 

Tilaisuuden moderoinut VTT:n väitöskirjatutkija Essi Laitinen kiteytti keskustelun päättelemällä, että hyödyt ja haitat pitää jakaa alueellisestikin tasaisesti, vastuuta ei saa jättää kansalaisten harteille ja tiedon jakaminen on keskeisessä roolissa, jos ja kun energiamurros halutaan viedä maaliin oikeudenmukaisesti.

​