Vetytalous on noussut keskeiseksi keskustelunaiheeksi Suomessa, ja sen potentiaali on herättänyt laajaa kiinnostusta niin valtion, teollisuuden kuin tutkimuksenkin piirissä. Suomi tavoittelee kansallisesti, että Suomella olisi edellytykset valmistaa 10 prosenttia EU:n vihreästä vedystä vuonna 2030. Tähän visioon sisältyy ajatus siitä, että vety olisi Suomen tulevaisuuden vientituote. Keskustelimme vuoden 2024 kesän ja syksyn aikana vetytalouteen liittyvien yritysten kanssa tähän kansalliseen vetyvisioon ja ylipäänsä vihreän ja puhtaan vetytalouden rakentamiseen liittyvistä kysymyksistä Suomessa. Näistä keskusteluista poimimme suomalaisen puhtaan vetytalouden kehittämisen tilannekuvan ja tulevaisuuden näkymiä sekä yhdistimme niihin myös keskusteluiden pohjalta syntyneitä omia näkemyksiämme. Mitä pitäisi tapahtua, jotta vetytalous alkaisi kukoistaa Suomessa esimerkiksi seuraavan 10 vuoden aikana?

Vety raaka-aineena ja sen tuotantojärjestelmä muodostavat systeemisen ja arvoketjusidonnaisen kokonaisuuden, jossa koko arvoketjun hyödyt ja riskit tulee punnita. Vihreän vedyn arvoketjuun kuuluvat olennaisina elementteinä: 

• Uusiutuvan sähkön tuotantomuodot, kuten tuuli- ja aurinkosähkö. Puhtaan vedyn arvoketjuun kuuluu myös ydinvoimalla tuotettu sähkö. 

• Sähköverkko 

• Puhdas vesi 

• Biogeeninen hiilidioksidi

• Vetytalouden jatkojalostustuotteet, kuten metaani, metanoli ja ammoniakki

Suomella on erinomaiset edellytykset vedyn valmistukselle. Yritykset uskovatkin pitkällä aikavälillä vetyvision toteutumiseen, mutta monet jakoivat ajatuksen, että vety on raaka-aine ja se tulisi jalostaa eteenpäin nimenomaan Suomessa – onhan biogeeninen hiilidioksidi, joka toimii vedyn rinnalla raaka-aineena jatkojalosteille, Suomen iso kilpailuetu. Samalla meillä on kuitenkin vetytalouden kasvulle monia kysymyksiä vielä ilman selviä vastauksia – näistä kaksi keskeistä avointa aihealuetta ovat seuraavat: 

• Miten saada vetyekosysteemin markkinat toimimaan monelta osin epävarmassa toimintaympäristössä ja lopullisia tuotantolaitosten investointipäätöksiä aikaan huomattavasti nykyistä laajemmassa mitassa? 

• Miten saada koko vetyarvoketjun logistiikka toimimaan kokonaistehokkuuden kannalta: mitä kannattaa valmistaa ja missä, mitä siirtää ja miten? Miten rakentaa logistiikkaa kustannustehokkaasti alueellisesta tasolta kansalliselle tasolle, ja edelleen vientiin?

Tarkastellaan ensin logistiikkaa. Raaka-ainevedyn siirtämiseen tarvitaan vedyn siirtämiseen soveltuva verkko, joka on suuri infrastruktuuri-investointi. Vety on pienimolekyylinen, hankalasti hallittavissa oleva kaasu, joka saattaa haurastuttaa metalliputkea, vapautua ja aiheuttaa jopa räjähdysvaaran. Putken lisäksi vedylle tarvittaisiin uutta varastointikapasiteettia, joka sekin vaatii uudenlaista suunnittelua ja yhteistyötä vetyekosysteemin toimijoilta. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa myös siirtoputkistojen luoma turvallisuusuhka tunnistettiin hyvin. 

Vetytaloudessa viitataan usein vetylaaksojen synnyttämiseen, mutta haastatteluissa nousi esille, että vaihtoehtoisesti voitaisiinkin puhua hiilidioksidilaaksoista ja siirrettäisiin hiilidioksidia vedyn sijaan. Biogeeninen hiilidioksidi nähdään Suomen vetytalouden keskeisenä ajurina ollen vetyjalosteiden – metanolin ja metaanin - raaka-aine vedyn ohella. Vetyä voidaan elektrolyysillä tuottaa lähes missä vain, mutta biogeenisen hiilidioksidin talteenotto tulee järkeväksi vain suurten biopohjaisten päästölähteiden kuten sellutehtaiden tai biovoimalaitosten kohdalla. Haastatteluissa tuli esille näkemys, että hiilidioksidin siirto on huomattavasti kustannustehokkaampaa ja turvallisempaa kuin vedyn siirto. 

Valmista siirtoinfrastruktuuria ja logistisia ratkaisuja on taas jo olemassa jossain määrin vetyjohdannaisille: metaanille, metanolille ja ammoniakille. Metaania voitaisiin siirtää olemassa olevan maakaasuverkon kautta Etelä- ja Kaakkois-Suomessa, sekä metanoli ja ammoniakki voisivat kulkea nestemäisenä kumipyörä- tai raideliikenteen kautta esimerkiksi satamaan vienti- tai muihin käyttötarkoituksiin. Näin voitaisiin ujuttaa uutta vetytaloutta jo olemassa oleville markkinoille, ja edistää samalla mahdollisesti puhtaan vedyn taloutta kohti vedyn energia- ja liikennekäyttöä. Tietysti vetyjohdannaisten logistisia ratkaisuja tulee suunnitella kasvavaa tuotantokapasiteettia, laajempaa maantieteellistä toimintasädettä ja vientiä huomioiden.

Katsastetaan sitten liiketoimintaa. Mahdollisuuksia nähdään paljon, mutta miksei uusi vihreä tai puhdas vetytalous lähde lentoon? Perusedellytys investoinneille on tietysti kannattava liiketoiminta.  Houkutteleva investointi tarvitsee kysyntää – ns. off-taker -sopimuksia, joiden varaan investointipäätös voidaan tehdä. Haastatteluissa tuli selvästi ilmi, että kysyntää joudutaan avittamaan lainsäädännöllä, mutta regulaation tulee olla ennakoitavaa ja stabiilia mieluiten kymmenien vuosien aikajänteellä. Avokätisiin julkisiin tukiin Suomella ei ole mahdollisuutta, joten investointien tulee olla kaikin tavoin houkuttelevia markkinaehtoisesti. Meillä ei ole myöskään pääomaa suuriin investointeihin, joten tarvitsemme vääjäämättä tueksi kansainvälistä rahoitusta ja kansainvälisiä toimijoita. Investointirahoituksen saaminen vaatii työtä, mutta sitä ei nähdä ongelmaksi, koska Suomessa on kuitenkin investointiedellytykset kunnossa - raaka-ainelähteet, koulutettua työvoimaa ja yhteiskunnallista vakautta.

Sähkön saatavuuden täytyisi olla vakaata. Haastateltavien mukaan ydinvoiman tulkitseminen vihreäksi auttaisi tässä. Lisääntyvän sähkönkulutuksen nähdään tarvitsevan myös merituulivoimaa. Suomen ilmastossa vedyntuotannon kannattavuutta voidaan parantaa hyödyntämällä hukkalämpöä kaukolämmöntuotannossa, mikä olisi myös merkittävä tekijä hiilineutraalissa kaukolämpötuotannossa. Itse vedyn tuotannossa riittävän suuret ja kustannustehokkaat elektrolyyserit ovat keskiössä, mutta jotta investoinnit olisivat kannattavia, tarvitaan investointeja ja liiketoimintapotentiaalia saman aikaisesti koko arvoketjussa.

Vedyntuottajat haluavat sähkönkustannusten ennakoitavuutta sähkönostosopimuksin. Sähkön tuottajille tämä voi aiheuttaa haasteita tuulisähkön hinnan vaihdellessa ja hinnan ollessa välillä negatiivinen, mikä osaltaan ei houkuttele lisäinvestointeihin. Olisiko silloin luontevinta, että sähköntuottajat itse ottaisivat merkittävän roolin Suomessa myös vedyntuottajina ja näin nostaisivat tuotteensa jalostusastetta ja siitä saatavaa hintaa? Näillä toimijoilla voisi olla myös investointikyvykkyyttä suhteellisen nopeaan isoon tuotantomittakaavaan ja näin toteuttaa Suomen asettama visio – jos ei vuoteen 2030 mennessä niin suhteellisen lyhyellä aikajänteellä. Edelleen voidaan visioida sähköntuottajien partneroitumista metsäteollisuuden biogeenisen CO2:n talteenottajien kanssa ja päästä vision seuraavaan osaan laajamittaisesta vedyn jatkojalostuksesta. Tässä skenaariossa ei tule väheksyä rinnalla pienempiä, alueellisia toimijoita, joiden rooli nähdään myös merkittävänä. 

Haastattelutulokset osoittavat, että Suomella on hyvät edellytykset nousta johtavaksi vedyn tuottajamaaksi Euroopassa. Tämä edellyttää kuitenkin merkittäviä investointeja, teknologian kehitystä ja poliittista tukea. Vetytalouden kehitys voi vahvistaa Suomen huoltovarmuutta ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. On tärkeää, että kaikki arvoketjun osat etenevät samanaikaisesti ja että yhteistyö eri toimijoiden välillä on saumatonta. Kykenemme ottamaan hyödyn biogeenisesta hiilidioksidista vetytalouden arvoketjussa ja voimme näin avata markkinoita ja kehittää asemaamme kansainvälisillä vetyarvoketjun markkinoilla. Pystymme rakentamaan kokonaislogistiikan kannalta kustannustehokkaat ja helposti kasvaviin tuotantomääriin mukautuvat ratkaisut sekä vauhdittamaan uusiutuvan energian investointeja takaamalla sähkölle vedyn ja vetyjatkojalosteiden kautta liiketoiminnallista kannattavuutta. Oma messunsa on tietysti sitten uusiutuvan energian sosiaalinen hyväksyttävyys, mutta siihen emme puutu tässä blogissa.  

Yhteenvetona toteamme, että vetytalouden kukoistukseen tarvitsemme seuraavat elementit:

1. Vihreän vedyn kysynnän ja saatavuuden varmistaminen

2. Sektori-integraatio biotalouden ja vetytalouden välillä

3. Puhtaan vetytalouden ekosysteeminen yhteistyö

4. Ennakoitava regulaatio kansallisella ja EU-tasoilla

5. Investointien rahoitus ja synkronointi arvoketjussa

6. Teknologian kehitys

7. Infrastruktuurin kehittäminen

​

​