LUT-yliopiston tutkijoiden johtama uusi tutkimus kartoittaa, missä ja miten vetyä kannattaa ottaa käyttöön Suomen vaikeimmin sähköistettävillä sektoreilla, kuten terästeollisuudessa, meriliikenteessä, ilmailussa, raskaassa tieliikenteessä, kemianteollisuudessa ja öljynjalostuksessa. Yksittäisten toimialojen tarkastelun sijaan tutkimusryhmä laati koko vetytalouden arvoketjun kattavan systeemitason elinkaariarvioinnin (LCA), joka ulottuu vedyn tuotannosta loppukäyttöön. Tutkimuksessa verrattiin neljää siirtymäskenaariota fossiiliseen vertailutasoon.

​

Energy Conversion and Management -lehdessä julkaistu tutkimus menee tavanomaista hiilidioksidipäästöihin keskittyvää tarkastelua pidemmälle. Siinä arvioidaan viittä ympäristövaikutusluokkaa: ilmastonmuutosta, happamoitumista, pienhiukkaspäästöjä, merien rehevöitymistä ja otsonikerroksen heikkenemistä. Näin varmistetaan, ettei päästöjen vähentäminen yhdellä alueella aiheuta huomaamatta uusia ympäristöhaittoja muualla. Tutkimuksessa esitellään myös kaksi uutta käyttöönoton prioriteetti-indeksiä (Deployment Priority Index, DPI), jotka muuttavat monivaikutteiset tulokset selkeäksi ja päätöksentekoa tukevaksi ohjeistukseksi siitä, mihin rajalliset vetyresurssit tulisi kohdistaa ensimmäisenä.

​

Keskeiset havainnot:

​

• Tuulivoimalla tuotettu, 100-prosenttisesti elektrolyysiin perustuva vety tarjoaa kokonaisuutena parhaat ympäristötulokset. Se vähentää tutkittujen vaikeasti sähköistettävien sektorien ilmastovaikutuksia 80 % (30,8:sta 6,2 Mt CO2-eq vuodessa) ja pienentää muita ympäristövaikutuksia 47–76 %.

• Terästeollisuus erottuu selkeänä ensisijaisena kohteena, sillä siirtyminen hiilipohjaisista tuotantomenetelmistä vetypohjaiseen teräksenvalmistukseen tuottaa merkittäviä päästövähennyksiä ilman merkittäviä ympäristöllisiä haittavaikutuksia.

• Meriliikenne tarjoaa suurimmat absoluuttiset ympäristöhyödyt e-metanolin avulla, vaikka typen oksidien ja hiukkaspäästöjen vähentämiseksi tarvitaan edelleen lisätoimenpiteitä.

• Ammoniakin tuotanto ja jalostamoissa käytettävä vety ovat vahvoja varhaisen käyttöönoton kohteita, sillä niiden siirtymät ovat vedyn käyttömäärään suhteutettuna ympäristön kannalta puhtaimpia.

• Kemikaalikäyttöön tarkoitettu metanoli tulisi toistaiseksi asettaa alemmalle prioriteetille, kunnes tuotannon alkuvaiheiden energiatehokkuus paranee.

• Tutkimus tunnistaa, että merien rehevöityminen voi lisääntyä uusiutuviin energialähteisiin perustuvissa skenaarioissa biomassan ja uusiutuvan energiainfrastruktuurin tuotantoketjujen päästöjen vuoksi.

• Elektrolyysissä syntyvän hukkalämmön hyödyntäminen kaukolämmityksessä voisi vähentää päästöjä edelleen 4,2 Mt CO2-eq vuodessa ja samalla kattaa 19 % Suomen kaukolämmön kysynnästä.

​

Tulokset tarjoavat päättäjille, sijoittajille ja sähköverkkojen operaattoreille läpinäkyvän ja tutkimusnäyttöön perustuvan tavan priorisoida vedyn käyttöönottoa tilanteessa, jossa vedyn saatavuus on rajallista. Lähestymistapa vie keskustelun pidemmälle aiemmista laadullisista ”vetytikas”-malleista, jotka keskittyvät teknis-taloudelliseen toteutettavuuteen. Kehitetty viitekehys on myös helposti sovellettavissa muihin maihin päivittämällä lähtötiedoiksi paikallinen energiantuotantorakenne ja vertailuaineistot.

​

Tutkimusta tuki Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama JustH2Transit-hanke (päätökset 358422 ja 358961).

​

Lue avoimesti saatavilla oleva artikkeli: Arshad, N., Patel, G. H., Laasonen, E., Horttanainen, M. & Havukainen, J. (2026). Prioritizing hydrogen deployment across hard-to-electrify sectors based on system-level environmental performance. Energy Conversion and Management, 369, 122061. https://doi.org/10.1016/j.enconman.2026.122061