Yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien jakolinjojen ylittäminen: tulevaisuuksien rakentaminen
8 Lokakuuta 2026
Henna Longi & Minna Näsman
Maailma kohtaa yhä suurempia sosiaalisia, poliittisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, kuten polarisaatiota, geopoliittisia jännitteitä, ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Siksi kestävien tulevaisuuksien hahmotteleminen uudella tavalla on tärkeämpää kuin koskaan. Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) kaksivuotiskonferenssi Bridging Societal and Environmental Fractures: Creating Futures järjestettiin 23.-24.9. Tampereella. Tapahtuma kokosi yhteen strategisen tutkimuksen ohjelmien tutkijoita ja muita asiantuntijoita keskustelemaan tutkimukseen perustuvista ratkaisuista kohti kestävämpiä, oikeudenmukaisempia ja muutoskykyisempiä yhteiskuntia.
Konferenssin ensimmäisen keynote-puheenvuoron piti Lasse Peltonen otsikolla Cycles of Conflict in the Green/Grim Transition. Laajasti kiitellyssä esityksessään hän muistutti, että konfliktit voivat hidastaa tai jopa estää yhteiskunnallisten siirtymien toteutumista. Peltonen tarkasteli konfliktiratkaisun merkitystä kestävyyssiirtymissä ja esitteli kaksi onnistunutta esimerkkiä ympäristökonfliktien sovittelusta. Ensimmäinen käsitteli tuulivoima-alan ja poronhoitajien välisten ristiriitojen ratkaisemista, toinen puolestaan laajan luonnonsuojelualueen perustamiseen liittyviä neuvotteluja Merenkurkun saaristossa. Yksi esityksen ajatuksia herättävimmistä näkökulmista liittyi siihen, mistä yhteisöjen on luovuttava muutoksen keskellä. Peltonen kutsui tätä ”saattohoitotyöksi” ja käytti esimerkkinä turvetta ja siihen liittyviä työpaikkoja.
Esityksen jälkeisessä keskustelussa Peltonen korosti myös alueiden aiempien kokemusten merkitystä konfliktien ratkaisemisessa. Hänen mukaansa alueiden pettymyksistä kertynyt taakka (bucket of misery) auttaa hahmottamaan nykyisiä jännitteitä. Monilla alueilla meneillään oleva energiasiirtymä ei ole ensimmäinen laatuaan, ja aiemmat muutokset ovat voineet jättää jälkeensä ympäristö- ja yhteiskunnallisia vaikutuksia sekä henkilökohtaisia pettymyksiä, jotka vaikuttavat edelleen ihmisten suhtautumiseen uusiin muutoksiin.
Turvallisuus, luottamus ja resilienssi kestävien yhteiskuntien perustana
Sessiossa Security, Trust and Resilience: Building Sustainable Societies (23.9.2026) käsiteltiin muun muassa pieniä modulaarisia ydinreaktoreita (SMR), sähkömarkkinoiden joustavuutta, uusiutuvaa energiaa, datakeskuksia sekä vetyä.
Anna Claydon (2IMATCH-projekti) tarkasteli esityksessään SMR-teknologiaan liittyviä riskejä ja haavoittuvuuksia. Näitä olivat fyysiset, tietoon liittyvät, kognitiiviset ja sosiaaliset riskit sekä keinot niiden hallitsemiseksi.
Sami Repo (PHOENIX-projekti) puolestaan keskittyi sähköjärjestelmän luotettavuuteen, sähkön kysynnän ja tarjonnan tasapainoon sekä uusiutuvan energiantuotannon kasvun vaikutuksiin. Esityksensä lopuksi hän nosti esiin kaksi keskeistä huomiota:
-
Politiikan tulisi antaa markkinoiden huolehtia tasapainosta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
-
Vahvat siirtoyhteydet naapurialueille muodostavat sähköjärjestelmän luotettavuuden perustan.
Näiden esitysten jatkoksi JustH2Transit-hankkeen Antonio Caló esitteli tutkimustuloksia aiheesta Resilient Infrastructure Through Integration of SMRs, Datacenters, and Hydrogen in the Energy-Digital Nexus. Esitys osoitti, kuinka vähähiilisen energiantuotannon yhdistäminen energiaintensiivisiin digitaalisiin palveluihin, kuten datakeskuksiin, voi vahvistaa järjestelmän resilienssiä, vähentää sähköverkkoon kohdistuvaa kuormitusta ja tukea Suomen ilmastotavoitteita.
Integroitu lähestymistapa voi myös vapauttaa energiainfrastruktuurin resursseja ja tukea kunnianhimoisten uusiutuvan vedyn sekä Power-to-X (P2X) -tuotteisiin ja -palveluihin liittyvien tavoitteiden saavuttamista.
Aiheet herättivät runsaasti kiinnostusta osallistujien keskuudessa, sillä keskustelut energiajärjestelmistä, datakeskuksista, uusiutuvasta energiasta ja SMR-teknologiasta jatkuivat vilkkaina vielä session päättymisen jälkeen.
Luottamus rakentuu läpinäkyvyydestä ja realistisista odotuksista, ei pelkästä optimismista
Samassa sessiossa (24.9.2026) esiteltiin myös JustH2Transit-hankkeen tutkimusta otsikolla Hydrogen Narratives and the Politics of Trust: Regional Discourses and Resilience in Finland’s Energy Transition. Esityksen piti Rudolf Reiman ja mukana tutkimuksessa ovat olleet Antonio Caló ja Eva Pongrácz.
Tutkijat tarkastelivat diskurssianalyysin avulla vedystä käytävää julkista keskustelua. Toistuvat puhetavat ja narratiivit luokiteltiin neljään pääryhmään: taloudellisiin, sosiaalisiin, teknisiin ja ympäristöön liittyviin.
Tutkimuksessa analysoitiin vetyä käsitteleviä artikkeleita Suomen suurimmissa päivälehdissä ja verrattiin keskustelua eri alueiden välillä. Tulosten perusteella vety nähdään Suomessa pääosin myönteisessä valossa, erityisesti ilmastonmuutoksen hillinnän ratkaisuna ja taloudellisena mahdollisuutena.
Alueellisia eroja havaittiin kuitenkin useita:
-
Itä-Suomessa vetytalous on noussut julkiseen keskusteluun hieman myöhemmin, ja keskustelu painottuu tavallista enemmän synteettisiin polttoaineisiin.
-
Etelä-Suomessa vedystä käytävä keskustelu oli aluksi hyvin myönteistä, mutta sävy on ajan myötä muuttunut hieman kriittisemmäksi.
-
Pohjois- ja Länsi-Suomessa paikalliset hankkeet ovat pitäneet aiheen näkyvästi esillä, ja vedyn mahdollisuuksiin suhtaudutaan edelleen pääosin positiivisesti.
Miksi narratiiveilla on merkitystä? Ne vaikuttavat meidän luottamukseemme teknologiaa, instituutioita ja hankekehittäjiä kohtaan. Julkinen luottamus puolestaan vaikuttaa siihen, miten uusia energiahankkeita vastaanotetaan ja hyväksytään. Vedystä käytävän keskustelun ymmärtäminen eri puolilla Suomea auttaa tunnistamaan sekä mahdollisuuksia että tulevia haasteita.
Tutkijoiden keskeinen viesti tiivistyi ajatukseen: Luottamus rakentuu läpinäkyvyydestä ja realistisista odotuksista, ei pelkästä optimismista.
Kohti merkityksellisempää ja demokraattisempaa tutkimusta
Konferenssin toisen keynote-puheenvuoron piti Meri Kulmala. Hänen esityksensä Many Voices, Better Knowledge? Power, Participation, and Knowledge Democracy in Research tarkasteli tutkimuksen demokratiaa ja vallan jakautumista tiedontuotannossa.
Kulmala avasi puheenvuoronsa esittämällä joukon tärkeitä kysymyksiä:
-
Kuka saa määritellä, mitä pidetään pätevänä tietona?
-
Kuka saa tuottaa tietoa maailmasta, jossa elämme?
-
Kenen kokemuksia pidetään relevanttina näyttönä?
-
Kenen näkökulmat jäävät marginaaliin?
Nämä ovat kysymyksiä, joita jokaisen tutkimushankkeen olisi syytä pohtia. Kuten Kulmala korosti, monien eri äänten mukaan ottaminen ei automaattisesti johda parempaan tietoon. Laajempi osallistuminen voi kuitenkin auttaa tunnistamaan piileviä ennakkokäsityksiä, tuomaan näkyviin erimielisyyksiä ja luomaan mahdollisuuksia niiden käsittelyyn.
Monimutkaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää monitieteistä yhteistyötä sekä uusia tapoja tuottaa ja hyödyntää tietoa. Viesti sopii erinomaisesti Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) ohjelmien tavoitteisiin, joissa tutkimukselta odotetaan vahvaa yhteiskunnallista merkitystä ja vaikuttavuutta.
